Oppimispäiväkirjan tekeminen on ollut selvästi työläämpää kuin tenttiin lukeminen, mutta monin verroin motivoivampaa ja palkitsevampaa. Omat ajatukset ja päätelmät eivät katoa minnekään vaan jäävät ikään kuin aivoihin jalostumaan. Heränneistä ajatuksista on ollut hyötyä myös muilla kursseilla. Ikään kuin jokin kriittinen aivolohko olisi avautunut enkä voi suhtautua enää mihinkään tietoon varauksetta.
En oikeastaan edes tarkasti tiennyt, mitä ajattelin eri tutkimusaiheista ja käännösratkaisuista ennen kuin aloin kirjoittaa ajatuksiani ylös. Ehkä eniten kurssilla ajatuksia herättivät kurssitehtävät, artikkelit ja Svetlana Probirskajan väitöstilaisuus. Kurssilla käsiteltiin hyvin laajoja aiheita, eikä heränneisiin kysymyksiin ollut yhtä ainoaa vastausta. Oli pakko punnita eri vaihtoehtoja, ja miettiä asioita monelta kannalta.
Olen nyt tietoisempi vastuustani kääntäjänä kuin mitä olin aikaisemmin. Kääntäjän ratkaisut heijastuvat kauas ja lukemattomiin ihmisiin. Osaan myös vastata paremmin kääntäjiin kohdistuviin syytöksiin ja olen tietoisempi kääntämisen rajoitteista. Olen oppinut kääntäjäntyön etiikasta ihmisläheisemmän puolen, ja olen myös enemmän perillä sekä kääntämisen ja tulkkauksen historiasta että nykypäivän tutkimuksesta, sekä suunnitteilla olevista alan uudistuksista.
En suhtaudu kääntämiseen enää niin perfektionistisesti kuin ennen, sillä ei ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta, eikä yhtä täydellistä käännöstä. Kääntäminen on eri käännösratkaisujen paletti, josta voi valita omat ratkaisunsa sen mukaan minkälainen lähdeteksti, lukijakunta ja tehtävänanto on.
Kiitos lukijoille ja erityiskiitos opettajalle mieleenpainuvasta kurssista. Aurinkoista tulevaa kesää!
14 vuotta sitten
Kiitos! Mukavaa että ehdit ja jaksoit kirjoittaa vielä tämän yhteenvetokappaleen!
VastaaPoista