Saako tulkki sensuroida?

Ajatellaan, että tulkki on kulttuurien välinen viestijä, joka välittää viestin tulokielelle sellaisena kuin hän sen ymmärtää. Tulkki saa tehdä hyvin vähän muutoksia ja lisäyksiä tulkattavaan puheeseen, mutta sen sijaan tulkin tulee keskittyä olennaiseen ja jättää tilkesanat ja ns. turha tieto pois. Tulkkeen täytyy pysyä suositellun aikarajan sisällä, mikä on pisimmillään kolmasosa alkuperäisestä puheesta.

Tulisiko tulkeilla kuitenkin olla myös jonkinlainen eettinen ohjeistus – muustakin kuin lähdetekstiuskollisuudesta? Eikö tulkeilla ole yhtälailla vastuu tulkkeensa funktiosta kuin kääntäjillä? Mikä on tulkkauksen funktio? Voisiko se olla muutakin kuin ymmärrettäväksi tekeminen? Mikäli tulkkaus tapahtuu kansainvälisessä neuvottelussa, pyritään neuvottelun onnistumiseen ja esityslistalla olevien asioiden ratkaisemiseen.

Tänään puhetilanteet-kurssilla nousi aiheeksi tulkin vapaudet. Keskustelimme siitä kuinka neuvottelutilanteissa tunteet voivat kuumeta, ja joskus voi tulla sanoneeksi jotain, mitä jälkikäteen katuu. Roderick Jones esittää kirjassaan Conference Interpreting Explained esimerkin, jossa kansainvälisessä neuvottelussa - vaikkapa EU:n huippukokouksessa - yksi puhujista esittää idean, josta toinen puhuja kiivastuu ja vastaa siihen huutamalla: "Vain täydelliset idiootit keksisivät jotakin tuollaista!"

Mikäli lause käännettäisiin sellaisenaan, se myrkyttäisi kokouksen ilmapiirin ja pahimmassa tapauksessa saattaisi vaarantaa koko neuvottelun. Jones on sitä mieltä, että tulkin ei tulisi kääntää vastalausetta sanasta sanaan. Sen sijaan hänen tulisi sanoa vaikkapa "tuo idea on täysin järjetön", mikä viestii, että puhuja vastustaa jyrkästi ehdotusta ilman että sorrutaan henkilökohtaisuuksiin. Puhuja varmasti katuu impulsiivista reaktiotaan ja on kiitollinen tulkin tahdikkuudesta, minkä ansiosta kokous voi jatkua toivon mukaan ilman suurempia välikohtauksia.

On toki tilanteita, joissa tämäntapainen ilmaisun 'laimentaminen' olisi väärin, sillä se estäisi vastapuolelta oman ehdotuksensa puolustamisen. Jonesin esimerkki tällaisesta tilanteesta on jos puhuja kommentoisi toisen ehdotukseen "Emme kuuntele tällaista kiristystä!" 'Kiristys' on vahva ilmaus sinänsä, mutta ei mitään mikä vaarantaisi neuvottelun kulun. Lisäksi suuri osa paikalla olijoista olisi ymmärtänyt syytöksen, ja olisi epäreilua jos tulkki vesittäisi kommentin, ja siten estäisi puhujaa vastaamasta syytökseen.

Tällaiset tapaukset ovat Jonesin mukaan hyvin harvinaisia, mutta ne ovat tapauksia, joille ei ole mitään selkeitä ohjeita, joten tulkkausratkaisut ovat täysin tulkkaajan oman tilanteentajun varassa.

Kääntäjän vastuu

Käännöstieteen peruskurssilla keskustelimme muun muassa millaisia tutkimuskohteita käännöstieteenlaitoksella on ja tulisi olla. Nykyisestä tutkimusvalikoimastamme puuttuu yksi tutkimuskohde, joka sivuaa niin läheisesti muita aiheita, että se on jätetty pois tutkimuskohteiden listasta. Aihe on mielestäni kuitenkin tärkeä, ja sellaisenaankin mielestäni tutkimuksen arvoinen. Aihe on kääntäjän etiikka.

Mietin mitä eettisiä arvoja kääntäjäntyö tarkkaan ottaen sisältää. Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto (SKTL) määrittelee eettisen periaatteen seuraavasti:

1. Kääntäjä pyrkii säilyttämään alkuperäisen tekstin asiasisällön ja tyyliasun.
2. Kääntäjä on vaitiolovelvollinen työssään tietoonsa tulevista, työn teettäjää tai muita yksilöitä tai yhteisöjä koskevista asioista.
3. Kääntäjä ei pyri millään tavalla hyötymään taloudellisesti työssään tietoonsa tulleista asioista.
4. Kääntäjä ei toiminnallaan tahallisesti aiheuta vahinkoa ammattitovereilleen.
5. Kääntäjä pitää yllä ja kehittää ammattitaitoaan.

Ensimmäinen kohta näyttää tarkoittavan lähdetekstiuskollisuutta, eli sitä että kääntäjä ei tee muutoksia tai lisäyksiä, jotka eivät tue alkuperäistekstin ajatusta ja tyyliä. Mielestäni lukijan huomioonottaminen on kuitenkin aivan yhtä tärkeää. Miksi ei ole mainittu kääntäjän vastuuta kohdeyleisölleen? Käännöksen muokkaaminen kohdekulttuuriin ja kohdeyleisölle ymmärrettäväksi on mielestäni ensiarvoisen tärkeää, ja se tulisi huomioida myös eettisenä seikkana.

Kääntäjän on myös otettava huomioon kohdeyleisönsä oletettu ikä, tietotaso ja tekstiin kohdistuvat odotukset. Kääntäjä ei saa ottaa suuria vapauksia lähdetekstin suhteen, mutta hän on kuitenkin vastuussa työnsä laadusta ja siitä, että käännös täyttää sille asetetun tarkoituksen, eli funktion.