Kääntämisen synty Kiinassa ja Intiassa

Palatakseni hieman aikaisempaan aiheeseen – kääntämisen historiaan Euroopan ulkopuolisissa kulttuureissa – haluaisin kertoa lyhyesti kääntämisen synnystä Kiinassa ja Intiassa. Kiinan lähteeni on Kiinalaisen nykykirjallisuuden tutkimusyksiköstä ja Alex Grossin sivuilta ja Intian lähteeni on Sachin Ketkarin kirjasta Translation, The Renaissance Paradigm. Kiinassa kääntämisellä on pitkä historia; varhaisimmat todisteet kääntämisestä ovat Zhou dynastian ajalta. Kääntämisen historia Kiinassa voidaan jakaa kolmeen eri päävaiheeseen:

1. Sanskriitti tekstien kääntäminen kiinaksi myöhäisellä Itäisen Han dynastian ajalla, joka ajoittui 770–256 eKr.
   
2. Läntisen sivistyksen vaikutus myöhäisellä Ming dynastian ajalla, joka ajoittui 1368–1644 jKr.
   
3. Japaninkielisten ja länsimaisten tekstien kääntäminen kiinaksi myöhäisellä Qing dynastian ajalla, joka ajoittui 1644–1911 jKr.

Sanskriitti tekstien kääntäminen kesti yli tuhat vuotta aina Pohjoiseen Song dynastiaan saakka, joka ajoittui 960–1127 jKr. Myöhäisen Ming dynastian aikana alkoi Euroopasta virrata tekstejä n. 2000 vuoden ajan aina Qing dynastian kukoistukseen saakka. Opium sodan alettua 1842 kiinalaiset tajusivat Japanin ja lännen ylivoimaisuuden, minkä seurauksena Kiinassa alettiin kääntää enemmän tekstiä kuin koko Kiinan historiassa aikaisemmin. Kääntämisen aikakausi on Kiinassa kestänyt myöhäiseltä Qing dynastian ajalta aina nykypäivään saakka.

Muinaisessa Intiassa taas oli tapana kääntää lyhyitä tekstipätkiä toiselle kielelle, mutta kokonaisia tekstejä käännettiin harvoin. Buddhismin leviäminen eri maihin ja kulttuureihin innoitti kääntämään sekä buddhalaisia että ei buddhalaisia tekstejä Aasialaisille kielille.

Ei ole tarkkaa tietoa kuinka Intialaiset munkit työskentelivät Kiinalaisten kollegojensa kanssa tai kuinka käännetyt buddhalaiset tekstit levisivät Kiinassa. Kiinalaista 602–664 jKr. elänyttä munkkia nimeltä Hsuan–Tsang pidetään kuitenkin maailman kuuluisimpana kääntäjänä. Hän matkusti Intiaan etsimään buddhalaisia kirjoituksia ja palasi muutamien vuosien jälkeen mukanaan jono kuormajuhtia, joiden selkään pyhät kirjoitukset oli sidottu (ks. kuva alussa). Hsuan–Tsang ja hänen avustajiensa kääntämät Intialaiset pyhät kirjat ovat laajuudeltaan 84 kertaa Raamatun pituus. Yhdenkään länsimaisen kääntäjän arvostus ei ole vetänyt vertoja Hsuan–Tsangin arvostukselle – ei ole varmaan yhtäkään kiinalaista joka ei olisi kuullut hänestä.

Jundi–Shapurissa, Persiassa toimi 700–900 jKr. saakka akatemia, jossa eri kulttuurit ja kielet yhdistyivät. Syyrian kristityt, kielenään kreikka, juutalaiset kielenään heprea ja syyria, sekä intialaiset oppineet, joiden työskentelykieli oli Sanskriitti, työskentelivät yhdessä. He halusivat välittää tietonsa arabiankielellä ja onnistuakseen tehtävässään kääntäjät työskentelivät ryhmissä, joita valvoi alansa korkeimmat asiantuntijat ja joissa avustajina toimi kopioijat. Näiden kääntäjien ansiosta kreikankielisiä lääketieteellisiä tekstejä ei ainoastaan käännetty arabiaksi, vaan niissä myös heijastuu eri itämaisten kulttuurien vaikutus.

Ensimmäisellä vuosituhannella Intiassa alettiin kääntää eeppisiä tekstejä, puranoita ja muita Sanskriitin kielisiä tekstejä moderneihin intialaisiin kieliin, joita olivat Hindi, Marathi, Kannada, and Telugu.

Kääntämisen historiasta

En ole edes ajatellut että kääntämisen juuret ulottuvat niin pitkälle kuin Egyptiin 3000 eKr. Myös se että kääntäjillä oli aivan oma kastinsa Karthagossa, oli minulle uutta. Olisi myös mielenkiintoista tietää kuinka kauan kääntämistä on harjoitettu muissa maanosissa, kuten Intiassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa. Etelä-Amerikan intiaaniheimoilla oli hyvin edistynyt kulttuuri ja heimoilla eri kielivariantit, mutta missään ei ole tullut vastaan että he olisivat tulkanneet toisiaan. Inkat hallitsivat n. 1438–1532 jKr. ja valloittivat laajoja alueita. Luulisi että Roomalaisten tapaan he olisivat tarvinneet tulkkeja kommunikoimaan valloitettujen maa-alueiden kansojen kanssa. En ole kuitenkaan löytänyt todisteita jotka tukisivat ajatusta.

Mielenkiintoista on myös, että kääntämien oli jo antiikin Roomassa jakautunut kahteen eri leiriin: vapaaseen ja kirjaimellisen kääntämiseen. Tämänpäivän kääntäjistä tuskin kukaan enää kääntää sanasta sanaan. On kuitenkin edelleen kiistanalaista kuinka paljon kääntäjä saa poiketa lähtötekstistä. Ciceron vapaan kääntämisen metodi, jossa käännetään ajatuksia eikä sanoja on mielestäni ainoa kääntämisen muoto, joka takaa käännöksen toimivuuden ja ymmärrettävyyden. Käännöksellä on oltava sama vaikutus kohdeyleisöönsä kuin alkuperäistekstillä on omaan kohdeyleisöönsä (Nidan dynaaminen ekvivalenssi).

Myös Ciceron ajatus tulokielen rikastuttamisesta on tärkeä. Jos pitäytyy liikaa alkutekstissä voi syntyä ilmauksia, jotka eivät ole tulokielelle luonnollisia. Tulokielelle ominaisia rakenteita ja sanoja tulee ylläpitää, jotta lukijan tuntee lukevansa hyvää tekstiä eikä käännöstä. Poikkeuksia tähänkin kuitenkin on. Joskus tekstillä halutaan vaikuttaa lukijoihin tietyllä tavalla, mikä voi mennä helppolukuisuuden ja luontevuuden edelle. Tällainen tilanne on esimerkiksi Raamatun kääntäminen.

Nidan mukaan Raamatun käännöksen tulee herättää yhtä paljon tunteita ja ajatuksia lukijoissaan kuin alkuperäinen. Etenkin iäkkäämmät ihmiset arvostavat Raamatun käännöksessä vanhahtavaa tyyliä ja vieraan tuntuisia rakenteita ja sanvalintoja, sillä niiden katsotaan lisäävän Raamatun arvovaltaa ja mystiikkaa. Raamattua lukevat kuitenkin myös nuoret, jotka mielestäni arvostavat enemmän helppolukuisuutta ja ymmärrettävyyttä.

Olen samaa mieltä Humboldtin ja Weisgerberin kanssa siitä, että jokaisella kielellä on oma kulttuurinsa ja maailmankuvansa, ja että kääntäminen ei ole vain kielen vaihdos vaan kulttuurin ja maailmankuvan vaihdos. Täydellinen kääntäminen on siten mahdotonta, sillä yhdessä kulttuurissa ei välttämättä ole samoja käsityksiä kuin jossain toisessa. On vain pyrittävä tuomaan käännettävä teksti niin lähelle kohdeyleisöä kuin mahdollista, selittämällä ja etsimällä mahdollisimman samankaltaisia ajatusmalleja, jotka tuottaisivat lukijassa toivotun reaktion.