Kääntämisen synty Kiinassa ja Intiassa

Palatakseni hieman aikaisempaan aiheeseen – kääntämisen historiaan Euroopan ulkopuolisissa kulttuureissa – haluaisin kertoa lyhyesti kääntämisen synnystä Kiinassa ja Intiassa. Kiinan lähteeni on Kiinalaisen nykykirjallisuuden tutkimusyksiköstä ja Alex Grossin sivuilta ja Intian lähteeni on Sachin Ketkarin kirjasta Translation, The Renaissance Paradigm. Kiinassa kääntämisellä on pitkä historia; varhaisimmat todisteet kääntämisestä ovat Zhou dynastian ajalta. Kääntämisen historia Kiinassa voidaan jakaa kolmeen eri päävaiheeseen:

1. Sanskriitti tekstien kääntäminen kiinaksi myöhäisellä Itäisen Han dynastian ajalla, joka ajoittui 770–256 eKr.
   
2. Läntisen sivistyksen vaikutus myöhäisellä Ming dynastian ajalla, joka ajoittui 1368–1644 jKr.
   
3. Japaninkielisten ja länsimaisten tekstien kääntäminen kiinaksi myöhäisellä Qing dynastian ajalla, joka ajoittui 1644–1911 jKr.

Sanskriitti tekstien kääntäminen kesti yli tuhat vuotta aina Pohjoiseen Song dynastiaan saakka, joka ajoittui 960–1127 jKr. Myöhäisen Ming dynastian aikana alkoi Euroopasta virrata tekstejä n. 2000 vuoden ajan aina Qing dynastian kukoistukseen saakka. Opium sodan alettua 1842 kiinalaiset tajusivat Japanin ja lännen ylivoimaisuuden, minkä seurauksena Kiinassa alettiin kääntää enemmän tekstiä kuin koko Kiinan historiassa aikaisemmin. Kääntämisen aikakausi on Kiinassa kestänyt myöhäiseltä Qing dynastian ajalta aina nykypäivään saakka.

Muinaisessa Intiassa taas oli tapana kääntää lyhyitä tekstipätkiä toiselle kielelle, mutta kokonaisia tekstejä käännettiin harvoin. Buddhismin leviäminen eri maihin ja kulttuureihin innoitti kääntämään sekä buddhalaisia että ei buddhalaisia tekstejä Aasialaisille kielille.

Ei ole tarkkaa tietoa kuinka Intialaiset munkit työskentelivät Kiinalaisten kollegojensa kanssa tai kuinka käännetyt buddhalaiset tekstit levisivät Kiinassa. Kiinalaista 602–664 jKr. elänyttä munkkia nimeltä Hsuan–Tsang pidetään kuitenkin maailman kuuluisimpana kääntäjänä. Hän matkusti Intiaan etsimään buddhalaisia kirjoituksia ja palasi muutamien vuosien jälkeen mukanaan jono kuormajuhtia, joiden selkään pyhät kirjoitukset oli sidottu (ks. kuva alussa). Hsuan–Tsang ja hänen avustajiensa kääntämät Intialaiset pyhät kirjat ovat laajuudeltaan 84 kertaa Raamatun pituus. Yhdenkään länsimaisen kääntäjän arvostus ei ole vetänyt vertoja Hsuan–Tsangin arvostukselle – ei ole varmaan yhtäkään kiinalaista joka ei olisi kuullut hänestä.

Jundi–Shapurissa, Persiassa toimi 700–900 jKr. saakka akatemia, jossa eri kulttuurit ja kielet yhdistyivät. Syyrian kristityt, kielenään kreikka, juutalaiset kielenään heprea ja syyria, sekä intialaiset oppineet, joiden työskentelykieli oli Sanskriitti, työskentelivät yhdessä. He halusivat välittää tietonsa arabiankielellä ja onnistuakseen tehtävässään kääntäjät työskentelivät ryhmissä, joita valvoi alansa korkeimmat asiantuntijat ja joissa avustajina toimi kopioijat. Näiden kääntäjien ansiosta kreikankielisiä lääketieteellisiä tekstejä ei ainoastaan käännetty arabiaksi, vaan niissä myös heijastuu eri itämaisten kulttuurien vaikutus.

Ensimmäisellä vuosituhannella Intiassa alettiin kääntää eeppisiä tekstejä, puranoita ja muita Sanskriitin kielisiä tekstejä moderneihin intialaisiin kieliin, joita olivat Hindi, Marathi, Kannada, and Telugu.