Hyvän käännöksen ongelma

Tuntuu siltä, että olen tullut tien päähän. On aika katsoa taaksepäin ja miettiä miten ja mihin on päädytty. Välillä olen puhunut kotouttamisen, tekstin funktion ja sen dynaamisen ekvivalenssin puolesta, ja välillä olen ollut vieraannuttamisen kannalla – luottanut lukijaan ja arvottanut alkuperäisteosta. Ajatus siitä, miten tulee kääntää ja mikä on hyvä käännös, muuttuu jatkuvasti. Kääntämisen alkuaikoina käännettiin virketasolla, minkä jälkeen edettiin ideoiden kääntämiseen, ja nyt kääntäminen mielletään kokonaisen ihmiskunnan – sen yhteiskunnan ja kulttuurin, sekä ajan ja tilanteen kääntämiseksi. Kääntämisen vaikutukset ovat maailmanlaajuisia. Kääntämiseen myös suhtaudutaan aina vain realistisemmin.

Hyvä esimerkki nykyajan ajattelutavasta on käännösalalle ehdotettu laatuluokitus, jossa otetaan huomioon sekä asiakkaan tarpeet että kääntäjän resurssit. Hieno idea jo siinä mielessä, että asiakkaat saavat selvemmän kuvan siitä mitä kääntäjältä voi pyytää ja missä puitteissa. Kääntäjän työtä pidetään helppona, ja siksi sen pitäisi tapahtua nopeasti ja halvalla hinnalla. Laatuluokittelu poistaisi tällaiset luulot, sekä antaisi kääntäjille selkeän ohjenuoran miten asiakasta laskuttaa. Yhteinen malli vähentäisi hintojen polkua, ja varsinkin vastavalmistuneiden kääntäjien stressiä laskuttamisesta.

Minkälainen käännös sitten saisi viisi tähteä? Kuinka sellainen käännetään? ’No, se riippuu alkutekstistä’ ei ole kovin kummoinen vastaus, mutta ensimmäinen jonka sekainen pääni saa aikaiseksi. Miten selittää tyhjentävästi asia, johon on lukemattomia vastausvaihtoehtoja riippuen siitä kenelle, miksi ja mitä käännetään? Kuin taivaasta (tässä tapauksessa opettajan pöydältä) syliini tipahtaa täydellinen määritelmä. Nöyränä huomaan, että mitä olen yrittänyt koko blogini ajan selvittää, seisoo mustaa valkoisella Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton (SKTL:n) monistenipussa ”Käännöksen laatukriteerit”.

Hyvä kääntämistapa merkitsee sitä, että kääntäjä laatii asiakkaan tarpeita vastaavan, toimivan tekstin siten, että lähdetekstin asiasisältö ja tyyli siirtyvät luotettavasti kohdekieleen ja -kulttuuriin.

’Luotettavasti’ – ihana sana. Se tuntuu sisältävän kaiken etiikasta ammattitaitoon. Ammattitaito taitaa tässä yhteydessä tarkoittaa vain taitoa kääntää, mutta kääntäjän työ vaatii paljon muutakin. Kääntäjän täytyy esimerkiksi olla aika diplomaatti, mitä asiakkaisiin tulee. Sosiaaliset taidot ovat myös tarpeen itsensä markkinoinnissa – varsinkin freelancerin on pystyttävä myymään ammattitaitoaan. Myös täsmällisyys (esim. deadlineissa), tunnollisuus ja joustavuus työntekijänä ovat tärkeitä ominaisuuksia.

Se mikä tekee käännöksestä luotettavan on sen asiasisällön ja tyylin vastaavuus lähtötekstin kanssa. Kääntäjä ei voi tehdä lisäyksiä, jotka eivät tue alkuperäisen tekstin merkitystä. Sallittu lisäys tulokulttuurin lukijalle on esim. vieraan käsitteen selittävä kääntäminen. Jonkun kohdan voi myös jättää pois käännöksestä, mikäli se haittaa asian ymmärtämistä tulokulttuurissa. Esimerkiksi jos jokin esimerkki kirjassa on niin vieras tulokulttuurille, ettei sitä voi onnistuneesti kääntää niin, että se palvelisi tehtäväänsä kirjassa tai noudattaisi alkuperäisen ideaa, se kannattaa jättää pois. Lukijaa ei saa näennäisen ekvivalenssin nimessä johtaa harhaan.

Kääntäjän ohjenuorana voisi olla, että hänen tulee tehdä ainoastaan muutoksia, jotka tukevat tai selventävät alkuperäisteoksen ajatusta.

Tekstin tyylistä ei myöskään tulisi tinkiä, ellei sitten käännöstekstin funktio ole tyystin erilainen kuin alkutekstin. Tällainen tilanne olisi jos aikuistenkirjasta tehtäisiin nuorten- tai lastenkirja. Tyyli on mahdollista säilyttää huolimatta siitä pyrkiikö kääntäjä kotouttamaan vai vieraannuttamaan.

Käännöksen ymmärrettävyys on toinen tärkeä asia, mutta kuinka paljon vieraita kulttuuripiirteitä tarvitsee kotouttaa tai kääntää selittävästi? Asiasisältö on toki tehtävä ymmärrettäväksi, mutta kääntäjä voi tulla yliherkäksi, mikäli hän haluaa kääntää selittävästi romaanin pienimmätkin vieraan kulttuurin piirteet. Kulttuuripiirteistä voi tulla liioiteltuja. Tekstistä voi myös tulla kankeaa ja jopa tylsää mikäli se on ylikäännetty. Pitää luottaa lukijan kykyyn lukea rivien välistä – suomalaistenkin kirjoittajien teksteissä on aukkoja jotka tekevät tekstistä mielenkiintoisen.

Erityyppiset tekstit tarvitsevat erilaiset lähestymistavat. Kotoutus on hyvä ratkaisu kun käännetään käyttöohjetta, ja myös mainoksella on selkeä funktio ja toivottu reaktio lukijassa, mikä helpottaa kääntämistä. Romaanilla harvoin on mitään selkeää funktiota, joten suurimman osan ajasta kääntäjä on vaistojensa varassa. Tärkeintä on, että pystyy perustelemaan miksi tekee minkäkin käännösratkaisun.

Kääntäjän osa ei siis suinkaan ole helppo. Hänen on käännösratkaisujaan valitessa ajateltava lukijaa, noudatettava tehtävänantoa ja kunnioitettava alkutekstin asiasisältöä, tyyliä sekä mahdollista funktiota. Luotettavan käännöksen kun pitäisi olla luotettava kaikille osapuolille: työnantajalle, kirjailijalle ja lukijalle.